VIERAITA VALSTRANDIN JA KRONSTADTIN KOULUSTA NO 614 MAALIS - HUHTIKUUSSA 2000
Jo perinteeksi tulleen tavan mukaan tänä vuonna oli kronstadtilaisten ystäviemme vuoro tulla opintomatkalle Suomeen. Tänä vuonna päätimme laajentaa kansainvälisyysviikkoa kutsumalla kouluumme samaan aikaan myös ystävämme norjalaisesta Valstrandin koulusta.
Norjalaiset vieraat ehtivät olla Iissä lähes viikon, venäläisillä oli hieman tiiviimpi aikataulu, mutta vierailujen yhteeensovittaminen onnistui mielestämme erinomaisesti, uusia venäläis-norjalais-suomaisia yhteyksiä yli kansallisuusrajojen syntyi luontevasti ja syntyi lukuisia ideoita erilaisen yhteistoiminnan kehittämiseksi.
Norjasta vieraanamme oli kaksi opettajaa, Torill Andersen ja Jan-Arvid Berge sekä 5 oppilaan ryhmä.
Venäjältä tällä kertaa olivat mukana Tatjana Krivtsova, Elena Nikitenkova ja Aleksandr Demin sekä 11 oppilasta.
Ohjelmassa oli perinteisen kouluun tutustumisen, yhteisten illanviettojen sekä tutustumismatkojen lähiympäristöön lisäksi myös yksi päivä varsinaista opiskelua. Molemmat oppilasryhmät opiskelivat yhdessä opettaja Juha Pukarin johdolla englantia ja sen jälkeen myös vierasopettajat osallistuivat äidinkielen opettaja Marita Karsikkaan suomen kielen alkeiden opiskeluun.
Vierailu huipentui ystävyysotteluihin (lajeina sähly ja lentopallo) ja lopuksi kaikki vieraamme saivat kuvallisen todistuksen aktiivisesta osallistumisesta vierailuohjelmaan.
Seuraavaksi on aika suunnitella vastavierailua koulustamme sekä Venäjälle että Norjaan. Kuten yksimielisesti vieraiden kanssa totesimme, vuosittaiset tapaamiset koulujemme oppilas- ja opettajajäsenten välillä ovat ensiarvoisen tärkeitä aktiivisten ja toimivien kontaktien turvaamiseksi.
Kansainvälinen vaihto tuottaa aina myönteisiä tuloksia sekä vaihtoon osallistuvien oppilaiden että myös muiden mukana olevien maailmankuvan avartamiseen. Se nivoutuu myös luontevasti koulumme OPS:n tavoitteisiin, joihin kansainvälisyyteen kasvattaminen olennaisena kuuluu.
ISÄNTÄOPPILAIDEN PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ VIERAILUSTA
TIISTAI
Jo usean vuoden kestäneiden ystävyyskouluprojektien jatkoksi saimme tiistain 28.3. ja maanantain 4.4. väliseksi ajaksi vieraita Kronstadtista Venäjältä ja Valstrandin koulusta Birkenesistä Norjasta. Onnistuimme saamaan vieraat koulullemme samaan aikaan, joten heilläkin oli tilaisuus tutustua toisiinsa. Innostus tuntui olevan molemminpuolista ja meillä vallitsi viikon ajan melkoinen kielten sekamelska. Yhteensä koulullamme oli vieraina kuusitoista oppilasta (viisi Norjasta ja yksitoista Venäjältä) ja viisi opettajaa (kaksi Norjasta ja kolme Venäjältä).
Maanantaina pidimme koululla ennen vieraiden tuloa palaverin, jossa oli mukana opettajamme Anitta ja Teijo, sekä tietysti norjalaisten ja venäläisten majoittajat. Kaikki oppilaat majoitettiin perheisiin. Kävimme läpi viikon ohjelman ja saimme tietää vieraittemme nimet. Kukin majoittaja sai valita listalta kenet tahtoi, nimen perusteella.
Tiistaina majoittajien täytyi olla koululla klo 17.00, jolloin norjalaisten vieraiden oli määrä olla siellä. Opettajat olivat hakeneet vieraat lentokentältä Oulusta. Koululla me sitten tapasimme ensimmäisen kerran.
Kaikkien piti esitellä itsensä vieraille, sitten menimme koko porukka ruokasaliin, jonne oli katettu pientä naposteltavaa. Kaikki suomalaiset istuivat omissa pöydissään (suomalaiseen tapaan) ja vieraat omissa pöydissään syömässä pullaa ja juomassa kahvia. Ja jännitys oli valtava. Siinä sitten vilkuilimme norjalaisia vieraita ja norjalaiset meitä suomalaisia. Samalla opettajamme Anitta kertoi hyvällä ruotsin kielen taidollaan, kuka vieraista menee kenenkin luo.
Kun majoitusasiat olivat selvillä, lähdimme näyttämään meidän "viihtyisää" kouluamme vieraille. Ensiksi kävimme musiikkiluokassa, ja sieltä menimme kielistudioon. Kielistudiossa vieraamme saivat kuunnella pätkän suomenkielistä äänitettä. Kielistudio oli erikoinen luokka vieraillemme, koska heillä ei Norjassa ole sellaista. Studiosta jatkoimme matkaa lukion puolelle ja...
Sitten lähdimme kukin oman ystävämme kanssa kotiin ja raskaine matkalaukkuineen kukin vieras pääsi majoittumaan rauhassa.
KESKIVIIKKO
Aamulla heräsimme kahdeksaksi kouluun eilisestä väsyneinä. Koululla tapasimme norjalais-suomalaisen ryhmämme. Vieraamme kulkivat kolme ensimmäistä tuntia kukin oman majoittajansa mukana, jonka jälkeen siirryimme tietokoneluokkaan koko porukka. Christine, Maria, Kati ja Tuulia hakivat opettajien kyydillä omat uimakamppeensa. Noin varttia vaille kolme lähtivätkin edellä mainitut kohti kylpylähotelli Edeniä, kiitos Välitalon Markulle kyydistä! Sanna, Juho, Minna, Kristin, Mads "Matti" ja Håkon (eli "me") lähdimme Sannan isukin kyydillä kohti Edeniä n. klo 15.30.
Vieraita ja isäntiä Edenin aulassa
Saavuttuamme Edeniin "muita" ei näkynyt ja kysyimme kiltiltä respan tädiltä, oliko hän nähnyt heitä. Vastauksen saatuamme ("--menivät sisään hetki sitten--") maksoimme itsemme sisään (Anitta, koulu on meille 35 mk velkaa, JOKAISELLE!) ja vaihdoimme uikkarit päälle ja lähdimme uiskentelemaan.
Lilluimme jonkin aikaa porealtaissa ja lähdimme ulkoaltaaseen norjalaisten likkojen kanssa. Maria ja Kristin menivät pyöriskelemään lumihankeen ja me huusimme heille: "You are crazy!" Ja he huusivat takaisin: "No, we are norwegian!" Pitihän meidänkin näyttää, että suomalaiset pystyvät samaan, ja eiku perään vaan! Laskimme liukumäkeä ja kävimme allasbaarissa nauttimassa virvokkeita!
Talvipäivän ihanuuksia, iloisia ihmisiä, lämmintä vettä, ystäviä
Noin kolmen tunnin uinnin jälkeen kaikki alkoivat olla väsyneitä, joten menimme pesulle ja saunaan. Sitten pukeuduimme ja menimme hotellin "ravintolaan" juomaan cocista ja odottamaan kyytejä paluumatkalle Iihin. Raflassa räpsimme kuvia koko sakista, ja sitten tulivatkin jo noutajat.
Kotiin päästyämme äpöstimme iltapalaa ja olimme niin väsyneitä, että menimme heti nukkumaan.
Siinä oli meidän "Eden-päivä", ja kivaa oli.
TORSTAI
Laskettelureissu Rukalle
Torstaina 30.3. teimme laskettelureissun Rukalle. Sinne lähtivät norjalaiset ja melkein kaikki Iin yläasteen, nykyisen Valtarin koulun oppilaat. Aamulla oli melko aikainen herätys, sillä linja-autot lähtivät koulun pihalta klo 07.30. Perillä Kuusamon Rukatunturilla olimme n. klo 11, joten matka kesti n. 3.0 - 3.5 tuntia.
Koillisportin "seisakkeella", matkalla Rukalle
Linja-autossa oli mukava matkustaa, aika kului hyvin korttia pelatessa ja jutellessa. Lautailijoita oli niin paljon, että opettajat varoittelivat, ettei lautoja välttämättä riitä kaikille. Perille päästyämme kaikki, joilla ei ollut omia laskettelu- tai lautailuvälineitä, hakivat vuokraamosta itselleen sopivat välineet, liput jaettiin jo autossa.
Minä (Juho Backman) laskin laudalla ensimmäistä kertaa kuten myös Minna Kurttila ja Mads Nesset. Christine Flaa ja Sanna Siivola olivatkin jo paljon kokeneempia laskijoita, joten he opastivat meitä aluksi, Christine opasti Madsia ja Sanna opasti Minnaa ja minua. Aluksi tottakai tuntui, ettei pystyssä pysynyt, mutta monien mustelmien jälkeen laskeminen alkoi jo luonnistua.
Rukalla oli todella hauskaa mutta huono puoli oli se, ettei aikaa ollut paljoa, ja juuri kun alkoi oppia, pitikin jo lähteä kotiin. Tulomatka onnistui myös hyvin, pysähdyimme sekä tulo- että menomatkalla Koillisportissa, sieltä sai ostaa ruokaa, karkkia, limukkaa ja mitä sitten keksikään ostaa. Auto oli täynnä punaposkisia ja väsyneitä matkustajia.
Lautailun lomassa rentouduttiin
Ja kun päästiin koululle, kaikki menivät omilla kyydeillä koteihinsa, ja niin oli Ruka-reissu ohi, mutta hauskaa oli!!!
PERJANTAI
Perjantaina, kun venäläiset vieraamme olivat majoittuneet koteihin, oli koulupäivä. Meillä oli ensin pari tuntia omia tunteja, joilla vieraat tunnollisesti seurasivat mukana. Ruokailun jälkeen alkoi heillä omat englannin tunnit, ja sen jälkeen he tutustuivat suomen kieleen opettaja Karsikkaan johdolla.
Koulun jälkeen oli pari tuntia aikaa olla kotona ja valmistautua illan discoon. Jotkut kävivät näyttämässä vieraille Iin Haminaa ym. paikallisia nähtävyyksiä. Disco, jonka ikätaso kylläkin osoittautui vieraittemme pettymykseksi hiukan liian pieneksi, oli muuten vieraiden mielestä hyvä. Pieniltä erimielisyyksiltä ei tietenkään voinut välttyä, kun osa porukasta halusi olla kaikki yhdessä, ja taas osa halusi olla aiempien suunnitelmien mukaisesti pienemmissä porukoissa. No, pienten neuvottelujen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että kaikki, johon lukeutui norjalaiset, venäläiset ja majoittajat, tulisivat Salosen Noran kotiin viettämään iltaa. Ja sinnehän me sitten n. 30 hengen porukalla urhoollisesti parkkeerasimme.
Ilta kului nopeasti musiikkia kuunnellessa, tanssiessa, syödessä ja jutellessa. Silloin myös venäläiset ja norjalaiset saivat tilaisuuden tutustua toisiinsa, ja juttua riitti!! Valokuvia otettiin ennätysmääriä, ja muutenkin illasta tuli ikimuistoinen.
Noin puolenyön aikoihin porukka alkoi lähteä kotiinpäin.
LAUANTAI
Olimme sopineet, että menemme ostoksille vieraittemme kanssa Ouluun. Kaikki lähtivät omalla kyydillä heti aamusta. Oulussa venäläiset ystävämme ihastuivat yllättävän suuresti Tiimariin. Aamupäivä Oulussa meni loistavasti. Vieraat ostivat matkamuistoja ja tuliaisia kotiväelleen.
Nuorisotila Alue oli varattu illaksi ajalle 20.00-02.00. Alueelle tulivat venäläiset ja myös norjalaiset vieraamme ja tietysti myös majoittajat. Venäläisillä ja norjalaisillakin synkkasi jo todella hyvin. Oli huikea tunne, kun huomasimme, että kolmen eri maan nuoret pystyivät kommunikoimaan niin hienosti keskenään.
Opetimme venäläisiä kavereitamme pelaamaan biljardia, kylläkin huonolla tuloksella, mutta kaikilla oli siltikin aivan hillittömän hauskaa. Pingispöytäkin oli yhtä mittaa käytössä. Biisit paukkui, välillä tanssittiin ja välillä istuttiin kahvihuoneessa kahvilla. Illan mittaan kävimme näyttämässä vieraillemme Iin Shelliä, joka on yleinen nuorten vapaa-ajanviettopaikka. Ilta kului erittäin nopeasti ja olisimme halunneet jäädä vielä pidemmäksi aikaa, mutta täytyi kiirehtää nukkumaan seuraavan päivän "porosafaria" varten. Lauantai oli kaikin puolin onnistunut ja hyvin järjestelty.
SUNNUNTAI
Porosafari Ylikiiminki 2.4.2000
Reissu alkoi klo 11.00 koulumme pihalta. Matka meni mukavasti vieraiden kanssa seurustellessa. Heille matka itsessään oli jo kokemus, sillä he saivat tutustua paikallisiin "maisemiin". Perille saavuimme noin 1½ tunnin kuluttua, ja paikalla meitä odotti yksi "hikinen" poro, jota me kaikki aluksi luulimme täytetyksi. Loput oli taljoina kodan lattialla...
Venäläistä pilkkityyliä, saalista ei näy
Vierailumme ohjelma oli suunniteltu joidenkin mielestä rattoisaksi, itse emme tätä tunnetta koskaan kokeneet tällä reissulla, ystävyyskoululaisemme kuitenkin kokivat reissun erittäinkin rattoisaksi. Kenties reissun kohokohdaksi kuitenkin nousi, kun Norjan poika Mats nykäisi meille järjestetyn pilkkireissun aikana mojovan viiden sentin ahvenen! Sen jälkeen ylikiiminkiläinen isäntämme päätti käyttää meitä moottorikelkka-ajelulla, josta nautimme, minkä 2-tahdin katkulta pystyimme... Mutta kelkkaretkihän se vasta ruokahalumme herättikin, ja yhteistuumin, ja matkanjohtajamme loistavan tilannetajun kiitos, saimme sapuskaa lähes välittömästi: perinteistä, nokista, palanutta, HK:n Sinistä, jota riitti joillekin kenties liikaakin. Selviämättä jäi, jotta oliko ennalta valmiiksi mietitty, josko venäläiset vieraamme veisivät tuliaisiakin näistä kyseisistä herkkupaloista.
No, johan saimme ruoansulatteluun ryhtyä, ja kaloreita polttamaan, kun reissun "urheilu-anti" alkoi... tandemhiihdolla! Annoimme perinteen mukaan norjalaisten voittaa (katso MM-kilpailut) hiihdon, jotta he voisivat kotonaan kertoa, kuinka heidän hiihtokulttuurinsa korkea taso tuli osoitettua suomalaisille ystävyyskoululaisillemme, sekä myös "pampan" kasvatille, velivenäläiselle. Muikean hiihtohetken jälkeen olikin saatujen vammojen poteminen suorastaan tavaksi tulleella linja-autoajelulla poikaa... Kun koto-Iihin saavuimme, olimme kukin tavallaan tyytyväisiä reissusta, ainakin vierailevat ulkomaiset tähdet pitivät porosafaria arvossaan.
Norjalaisten joukkue johtaa, huomaa määrätietoinen katse maaliin
MAANANTAI
Koulu alkoi kello 8.55, mutta osa vieraista tuli kouluun jo kello 8.00, koska osalla majoittajista alkoi koulu jo kello 8.00. Kaksi ensimmäistä tuntia vieraat saivat olla keskenään luokassa 308. He tappoivat aikaa pelaamalla korttia ja juttelemalla toistensa kanssa. Sen jälkeen heistä otettiin tietokonestudiossa kuvat todistuksia varten, jotka heille jaettiin myöhemmin salissa. Sitten oli vuorossa ruokailu. Yläasteen oppilaat antoivat kohteliaasti vieraille etua ruokajonossa. Vieraat söivät joko omissa porukoissaan tai majoittajien kanssa.
Kun kaikki olivat syöneet maistuvaista mannapuuroa, oli vuorossa sähly- ja lentopalloturnaus. Ensin pelasimme vieraat vastaan majoittajat sählyä, ja vieraat voittivat. Sitten pelasimme lentopalloa ja sählyä sekajoukoilla. Koko turnaukseen osallistuivat vieraat, majoittajat, sekä 8c ja 8d, joilla olisi ollut oikeastikin liikuntaa.
Yhden aikaan oli vuorossa salissa jäähyväisjuhla, johon koko koulu osallistui. Tilaisuudessa vieraat Venäjältä ja Norjasta saivat todistuksen ja heidät hyvästeltiin. Opettajat pitivät kiitospuheita ja kutsuivat suomalaisia Norjaan ja Venäjälle. Täytyy sanoa, että yläasteen oppilaat käyttäytyivät ihmeen rauhallisesti ja mallikkaasti tilaisuudessa. Norjalaiset lähtivät tilaisuuden jälkeen ja venäläiset tiistaiaamuna. Vieraita tuli heti ikävä, mutta onneksi menemme käymään ensi syksynä heidän luonaan.
MAANANTAI-ILTA JA TIISTAIAAMU
Kun koulusta päästiin maanantaina, niin sitten me ainakin Romanin ja Jevgenin kanssa mentiin kotiin ja syötiin!!
Sitten klo 18.00 oli ohjelmassa Eden, jonne mentiin omilla kyydeillä. Isä lähti viemään, ja kaksi minuuttia myöhässä olimme perillä. Minä en uinut, mutta pojat ohjattiin muiden perässä altaille. (Minun osakseni jäi yritys lukea ranskan kokeisiin kahvilassa. Välillä kävin kyllä kurkkimassa ikkunasta.) Muutama muukaan suomalainen tyttö ei uinut, mutta kaikki venäläiset kyllä, ja heillä oli oikein hauskaa. Uintia kesti pari tuntia, ja aina välillä joku juoksi kameran kanssa pitkin altaitten reunoja.
Uimisen jälkeen meidät ohjattiin Edenin ravintolaan, jossa pienten annosselkkausten jälkeen eteemme iskettiin hampurilaiset. No, ei ruuasta sen enempää. Sitten lähdettiin taas Iihin, ja kun pojilta kyseltiin, niin uiminen oli ollut tosi kivaa. Sitten illan mittaan alkoi talomme täyttyä taas porukasta. (Olimme sopineet, että kaikki tulisivat meille.) Kaikki toivat cokista ja sipsejä, ja sitten alkoikin koko yön kestänyt valvominen, eli MELKEIN kaikki olivat koko yön meillä. Hauskaahan toki oli, ja kuvia räpsittiin tiiviiseen tahtiin. Venäläiset pojat piirtelivät suomalaisille hienoja kuvia! Yöllä alkoi kielikin olla jo venäjän, englannin ja suomen sekoitusta, mutta toimeen tultiin. Osa porukkaa nukkui pitkin sohvia, mutta osa valvoi kyllä ihan lähtöön saakka. Sitten keitettiin noin klo 07.00 teetä ja laitettiin leipää pöytään, ja sitten olikin lähdön aika. Matkalaukut pakattiin meidän autoon, ja isä ajoi ne koululle. Me kävelimme.
Tottakai lähtö oli haikea, kun jo yölläkin vähän itkeskeltiin, ja tyhjä oli tunne, kun bussista näkyi enää perävalot.
JA LOPUKSI
Venäläisten reissu Suomeen, Iihin oli hulvaton, hauska ja täynnä monenlaisia kommelluksia, elämys meille majoittajille ja vieraille. Mitäpä siitä, jos unohtaa vieraille kertoa, että saunan jälkeen käydään myös suihkussa tai että suomalaiseen pilkkimiskulttuuriin ei välttämättä paras varustus ole korkokengät ja turkki.
Pääasiahan oli, että oli hauskaa. Kyllähän meitä suomalaisiakin kummeksuttiin. Esimerkkeinä ensimmäiseksi mieleen tulevat barbaariset ruokailutapamme ja tottumuksemme tai "ihmeellinen" tapa saunoa Edenissä miehet ja naiset yhdessä...IIK! Onnistuneita asioita olivat yhteishenki ja se, että kaikki pysyivät samassa porukassa.
Porosafarille tuskin toista kertaa vieraitamme viemme, vaikka sielläkin oli mukavaa. Puuttui vain porot ja kalat. Muut ohjelmat onnistuivat loistavasti. Joka tapauksessa meille jäi mukava maku vierailusta ja odotamme malttamattomina vastavierailua Venäjälle. Vieraamme olivat väsymättömiä hauskanpitäjiä ja kuitenkin niin ihania ihmisiä, että oli todella vaikea päästää heitä lähtemään.
Eli kaikki meni hyvin.
